Syytä epäillä Rikos- ja oikeustoimittajan blogi

Rikos ei ole yksityiselämää – vai onko?

- MAKASIN siinä verilammikossa lattialla, niin mies vaan tokaisi: ”Kato nyt, mitä sait aikaiseksi”. Näin ”Elina” muistelee kertaa, kun puoliso oli lyönyt häntä nyrkillä kasvoille, repinyt hiuksista sekä heittänyt seinää vasten.

 

Sitaatti on jutusta, johon haastattelin lähisuhdeväkivallan uhria. Mies oli hakannut naisen henkihieväriin useita kertoja ja vainonnut muun muassa rikkomalla uhrin talon ikkunat.
Lähestymiskielto ei takaa turvallisuutta , sivut 14–15)
Nainen olisi halunnut, että miehen nimi julkaistaan jutussa. Pahoittelin ja kerroin, että se ei ole mahdollista.

 

Epäreilua, nainen vastasi. 
 

 

Soitin uhrin haastattelun jälkeen käräjäoikeuteen tarkistaakseni tarinan. Miehen rikosrekisteri on pitkä:

Törkeä pahoinpitely: yhden vuoden vankeusrangaistus.
Pahoinpitely: 60 päiväsakkoa.
Pahoinpitely: kahdeksan kuukauden tuomio, suoritettu 200 tunnin yhdyskuntapalvelulla.
Pahoinpitely ja lähestymiskiellon rikkominen: yhteisenä tuomiona neljän kuukauden vankeusrangaistus, suoritettu 120 tunnin yhdyskuntapalvelulla.
Lista jatkuu vielä viidellä lähestymiskiellolla.
Hiljattain miehelle luettiin tuomio häirinnästä ja vahingonteosta: neljä kuukautta vankeutta. 
 

© Vera Miettinen

Toivoisin itsekin, että tällaisissa tapauksissa voisin vaikka työnantajana – tai tulevana tyttöystävänä – tarkistaa, onko henkilöllä rikostaustaa. Ihan googlettamalla. Soittaminen Suomen kaikkiin 27:ään käräjäoikeuteen ei välttämättä houkuta. Tai tule edes mieleen.


Mitä jos media julkaisisi rikoksen tekijän nimen? Aina, pienimmissäkin rikoksissa.

Asiasta on kaksi näkemystä. Toista edustaa muun muassa Suomen rikosseuraamuslaitos, jonka tarkoituksena on saada rikoksen tekijät takaisin yhteiskuntaan. Se ei ole helppoa, jos nimi on julkaistu mediassa. Toinen näkemys on kansalaisten hyväksi: Olisi todella hienoa tarkistaa taustat ennen kuin palkkaa tuntemattoman tekemään kotinsa kymppitonnien pintaremontin. Kuinka usealta rikokselta vältyttäisiin, jos ennen urakan sopimuksen allekirjoittamista selviäisi remppareiskan pitkä petosrekisteri.

 

"Onko merkityksellistä tietää vaikkapa poliisin nimi, joka on EPÄILTYNÄ törkeistä rikoksista vaiko sen rikoksen tekijän nimi, joka on toistuvasti saanut tuomion petoksista.


Sitten on vielä ohjeistus, jota median tulisi noudattaa. JSN


Tarkkasilmäinen voi havaita, kuinka häilyviä ohjeet ovat. Tavallaan on hyvä, että tiukkaa linjaa ei ole, koska näin medialla on mahdollisuus punnita uutiset tapauskohtaisesti. Valitettavasti käytäntö on vain mennyt liian varovaiseksi. 


Mediat eivät julkaise rikoksen tekijän nimeä, jos tuomio on alle kaksi vuotta vankeutta. Tästä ei siis ole olemassa lakia, eikä näin kehoteta journalistisissa ohjeissa tai Julkisen sanan neuvostossa. Tämä nyt vain on ollut tapana. Julkaisemisen suhteen ollaan äärimmäisen varovaisia myös silloinkin, kun tuomio on yli kaksi vuotta, ja kun rikoksen tekijä ei ole viranomainen, poliitikko tai julkisuuden henkilö.
 

"Kahden vuoden rajassa ei ole mitään järkeä myöskään siksi, koska vakavimpien rikosten tekijöiden nimillä – joista pitkiä kakkuja saa – ei ole lopulta mitään merkitystä lukijalle.

 

© Vera Miettinen

Lukijan kannalta tässä ei ole mitään järkeä. Onko merkityksellistä tietää vaikkapa poliisin nimi, joka on EPÄILTYNÄ törkeistä rikoksista vaiko sen rikoksen tekijän nimi, joka on toistuvasti saanut tuomion petoksista.

Kahden vuoden rajassa ei ole mitään järkeä myöskään siksi, koska vakavimpien rikosten tekijöiden nimillä – joista pitkiä kakkuja saa – ei ole lopulta mitään merkitystä lukijalle. Sen sijaan juuri ne, jotka ovat saaneet ehdonalaista tai sakkoja vaikkapa petoksista, ovat sitäkin merkityksellisempiä.

Median(toimituksien esimiesten) pitäisi ehdottomasti muuttaa nimen julkaisun käytäntöä. Nyt keskitytään liikaa siihen, kuka rikoksen on tehnyt eikä siihen, mikä rikos on kyseessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ei rikos voi mitenkään olla yksityiselämää,koska rikoksen määrittelee yhteisö ja yhteisö myös määrittelee rankaisun. Miten se siis voisi olla yksityistä.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Unohda lait, yhteisö ja yhteisön määritelmät. Kerro missä säädetään sen olevan julkista tai millä todellisella perusteella sen tulisi olla julkista?

Kerrotko myös miten se on ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien valossa oikeutettu tapa rangaista? Mikäli tarkoituksena on julkaista listoja kaikista rikollisista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ei niitä nyt vaan voi unohtaa,jos kerran rikos on rikos yhteisön normeja/lakeja vastaan. Sehän ei olisi muuten rikos,jos sitä ei yhteisö pitäisi rikoksena.

Oletko siis sitä mieltä,että jos joku tekee rikoksen niin ei se väliä tietääkö ihmiset siitä vai ei? Tämä mahdollistuu tietysti vain yhteisön koon kasvaessa,koska pienessä yhteisössä kaikki tietää kuka teki mitä ja koska.

Mitä tulee noihin oikeuksiin niin nekin on yhteisön määrittelemiä..unohdetaanko ne myös?

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #4

Julkisuus ja rikoksesta annettavan rangaistuksen välillä on suuri ero. Kaikki oikeustapauksethan ovat julkisuuslain mukaisesti julkisia, ellei niitä erilaisien ehtojen takia ole voitu julistaa salaisiksi.

Itsehän haluat polkea ihmisen ihmisoikeutta ja perusoikeutta yksityisyyteen. Vai ajetaanko tässä laista läpi vain sitä mitä halutaan?

Mielestäni julkiset häpeärangaistukset ovat liian rankkoja epäinhimillisiä rangaistuksia eikä niitä tulisi missään tapauksessa sallia.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #6

"Itsehän haluat polkea ihmisen ihmisoikeutta ja perusoikeutta yksityisyyteen. Vai ajetaanko tässä laista läpi vain sitä mitä halutaan?"

Mainio kommentti..Kerrotko rikkoiko rikoksentekijä ihmisoikeuksia tai perusoikeuksia? Mikäli rikkoi niin meinaat ettei häntä kohtaan voida ainakaan tehdä ihmisoikeus- tai perusoikeusrikkomuksia?

Missä kohtaa sitten oikeastaan se vastuu tuleekaan eteen teosta?

"Mielestäni julkiset häpeärangaistukset ovat liian rankkoja epäinhimillisiä rangaistuksia eikä niitä tulisi missään tapauksessa sallia."

Tämäkin on mainio kommentti,entä jos se rikos itsessään on jo epäinhimillinen mikä on tehty,niin rangaistus ei saisi olla? Sanotaan nyt vaikka,raiskaa 1000 lasta ja levittää tätä ilosanomaa pöyhistellen urotyöllään.

Tai..hakkaa jonkun toisen,siinähän ei ole mitään hävettävää vaan päinvastoin. Tämä saa jatkaa yhteisössä kunniallisena yksilönä.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #10

Kansainvälinen ja eurooppalainen ihmisoikeus perustuu käsitteelle jossa jokaisen ihmisoikeudet päättyvät vasta kuolemaan.

Ihmisoikeudet väistyvät vain annetun rangaistuksen verran. Ne eivät silti hyväksy kidutusta, vainoa tai kuolemanrangaistusta tuomiomuotoina. Ne ovat voimassa tuomioistuin käsittelyn ajan ja niitä noudatetaan myös rangaistuksen aikana.

Tiedätkö rikoksia joissa molemmat asianomaiset rikkovat toistensa oikeuksia?

Rikoksen tehneillä ei ole ihmisoikeuksia?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #12

Ei häpeärangaistus ole oikeastaan ihmisoikeuksien vastaistakaan.

Pykälissähän kohta menee näin:

12. artikla. Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

Mielivaltaisestihan ei mitään puututa vaan johtuen yksilön omista ihmisoikeusrikkomuksista.

"Tiedätkö rikoksia joissa molemmat asianomaiset rikkovat toistensa oikeuksia?"

Tiedän moniakin ja vielä kolmaskin osapuoli rikkoi näiden kahden oikeuksia. Vai oliko tässä olevinaan joku kompa?

"Rikoksen tehneillä ei ole ihmisoikeuksia?"

Rikoksia tehneillä tottakai on ihmisoikeudet,ei ketään niitä ole viemässä. Mielivaltaisuus oli monessa kohtaa kriteerinä ja rikoksesta tuomitseminen ei ole mielivaltaisuutta paitsi,jos se ylittää kaiken inhimillisyyden.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #17

Itsehän kirjoitit vastauksen "älköön loukattko kenenkään kunniaa ja mainetta". Vai mitenkä sinä ymmärrät kyseiset sanat?

"Tiedän moniakin ja vielä kolmaskin osapuoli rikkoi näiden kahden oikeuksia. Vai oliko tässä olevinaan joku kompa?"

Itsehän sinä komman aiheutit kun ihmisoikeudet tulisi poistaa molemmat tekijältä. Annetaanko heille kenties puukot tai aseet riidan selvittämiseksi?

"rikoksesta tuomitseminen ei ole mielivaltaisuutta paitsi,jos se ylittää kaiken inhimillisyyden."

Määritteletkö "ylittää kaiken inhimillisyyden"?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #20

"Itsehän kirjoitit vastauksen "älköön loukattko kenenkään kunniaa ja mainetta". Vai mitenkä sinä ymmärrät kyseiset sanat?"

Siinä edessä luki myös,että mielivaltaisesti. Mikäli sitten jättäydytään vain tuon kohdan varaan niin ketäänhän ei saa tuomita mistään ylipäätänsä. Voidaan se asia noinkin kääntää.

"Itsehän sinä komman aiheutit kun ihmisoikeudet tulisi poistaa molemmat tekijältä. Annetaanko heille kenties puukot tai aseet riidan selvittämiseksi?"

En edelleenkään ole kannattanut ihmisoikeuksien poistamista rikoksen tehneiltä. Mutta olisiko ratkaisu sitten 100 sakko kummallekkin ja ne voivat tämän maksaa toisillensa?

"Määritteletkö "ylittää kaiken inhimillisyyden"?"

En määrittele,vaan yhteisön pitää määritellä se.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #22

Juurihan määrittelet sitä hyväksymällä häpeärangaistuksen. Ilmeisesti kaikki keskustelumme on ollut turhaa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #23

Se voi olla..niin kaukana ajatuksesi on siitä mitä koitan esittää.

Hyväksymällä häpeärangaistuksen en määrittele mitään muuta kuin sen,että hyväksyn häpeärangaistuksen. Kaikki muu looginen tai epälooginen päättely siitä on sinun tekemää.. Auki jää siis miten häpeärangaistus toteutetaan.

Pia Heinänen Vastaus kommenttiin #25

Kyllähän tuossa toivotaan ainakin rivien välissä myös lynkkaus-henkistä lisärangaistusta jos kaikki tahdotaan julkiseksi.

Etenkin nämä avaajan esimerkin mukaiset tarinat saavat mielenkiintoisia käänteitä kun saa nimillä fcebookissa hakea mahdollisia lynkaajia, vaikka rikos itsessään on mitätön (ei uhrille, mutta tuomion perusteella). Eduskunta antakoot lait ja tuomarit tulkitkoon, fb-lynkkausjoukkoja ei kaivata yksinäisten naisten tueksi tai maahanmuuttajia vastaan (helpoimmat uhrit heti sex-predatorien jälkeen).

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #27

Saatte toki lähteä lynkkaamaan,mutta en määritellyt missään mitään lynkkaamisesta. Ongelmaksi periaatteessa muodostuu se,että joku saa tehdä rikoksia yhteisön jäsentä tai koko yhteisöä kohtaan,mutta ei saa kertoa kuka se on ollut. No yhteisön jäsen kyllä tietää sen ja varmasti kertoo yhteisölle kuka on ollut ja mitä tehnyt. Nyt sitten kaikessa individualismissamme haluamme piilottaa sen,ikäänkuin sen olisi vain tehnyt joku naamaton,historiaton ja tunnistamaton entiteetti.

Voiko mikään yhteisö kestää tuollaista?

Mitä sitten tulee muuten asiaan niin selkeästi olen oikeassa nykyisen oikeuskäytännön suhteen,jos kerran perustuu tällaiseen yleiseenestävyyteen,jossa pyritään näyttämään _muulle yhteiskunnalle_ ettei tekoa hyväksytä. Miten se siis näytetään muulle yhteiskunnalle,jos ei häpeän kautta?

Järjestetään näytösoikeudenkäynti missä on joku kasvoton,historiaton entiteetti seisomassa joka tuomitaan rankasti ja se on siinä?

Meinaat,että tämä toimii..pelotteena? Pelottavaa tuossa on oikeastaan se naamattomuus ja mitä kaikkea se tarkoittaa.. Saatan toki olla väärässäkin tässä asiassa.

Häpeä on kuitenkin vielä eriasia kuin lynkkaus joka taas perustuu väkivaltaan. Lynkkaukseen lähteminen vaatii jonkinlaisen taantumisen missä jää vain yksi mahdollisuus..toteuttaa sitä mitä luolamieskin toteuttaa. Ymmärrän silti toisenkin puolen tästä..meillä ei ole olemassa mitään kovin sosiaalisesti sitovaa yhteisöä missä häpeäntunnoilla on merkitystä joten koitetaan keksiä jotakin muuta tilalle..Ehkä pohtimisen arvoiseksi jää mitä tuota tietä pitkin sitten löytyy missä kasvottomuus ja historiattomuus ovat ne tekijät,mihin se johtaa..

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #4

Pienissä yhteisöissä - esimerkiksi ystäväpiirissä - voivat tietyissä rajoissa itse katsoa, onko järkevää tai aiheellista ojentaa rikos yhteiskunnan punnittavaksi. Tietyt rajat ovat: rikos tapahtuu mikroyhteisön sisällä (ystävä kumautti nyrkillä kaveriaan humalapäissään), eikä se tule muuta kautta yhteiskunnan tietoon (ei esimerkiksi tarvita terveydenhoitoa vammojen tutkimiseen / paikkaamiseen).

Mikroyhteisö voi esimerkiksi todeta, että vallinneet olosuhteet vaikuttivat enemmän kuin taipumus.

Avauksessa oleva esimerkkitapaus ei ole kuitenkaan tällainen, koska siinä on mikroyhteisön sisältä vaadittu rangaistusta - tai se on tullut yhteiskunnan tietoon tätä muuta kautta. Jos yleinen syytekynnys täyttyy, niin muutakin kautta tietoon tullut (vaikka asianomainen ei vaatisikaan rangaistusta) rikos menee käräjille, jos tutkinnassa siihen päädytään.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #7

Juuri näin. Kaveriporukassa eli mikroyhteisössä asiat hoidetaan tavalla tai toisella,joskus niissä ratkaistaan ne väkivallalla ja joskus häpeäntunteilla ja joskus anteeksiannolla. Mikäli mikroyhteisö alkaa kasvamaan niin lakeja aletaan yleensä lyömään paperille ja kaikkia muita säädöksiä alkaa muodostua.

Mikroyhteisö suuremman yhteisön sisässä kuitenkin on alisteinen suuremman yhteisön pykälille joten mikroyhteisön jäsen voi aina turvautua myös niihin,mutta luottamus mirkoyhteisön sisässä varmaankin karisee. Eli toisinsanottuna yhteisö on hajonnut..suuremmassa mittakaavassa tämä olisi kyläriita,sitä suuremmassa sisällisota ja sen jälkeen kansainvälinen.. mutta sieltäkin löytyy hyvin nopeasti ne suureman yhteisön pykälät kuten YK:n tarjoamat yleismaailmalliset.

Olisiko sitten järkevää hoitaa kaikki asiat mikroyhteisön tavoin..käydä hakkaamassa porukalla aina joku vs. häpeärangaistus. Luulen melko monen taipuvan häpeärangaistuksen puoleen..

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #14

Molemmat vaihtoehdot ovat käsittämöttämiä. Onneksi yhteiskunta on edistynyt moisesta arkaanisesta ajattelusta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #15

Veikkaatko,että sakkotuomio tulee parantamaan kaikki asiat?

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #18

Miksi haluat rakennella straw man-argumentointia?

Meillä on tällä hetkellä melkoisen laajat rangaistus vaihtoehdot: sakko, yhteiskuntapalvelu, pantarangaistus, ehdonalainen, ehdollinen vankeusrangaistus. Nämä eivät mielestäsi riitä? Lisäksi näistä rangaistuksista seuraamuksena et voi päästä tiettyihin virkohin tai tehtäviin joissa selvitetään rikosrekisteri. Pitäisi tätäkin osana rangaistusta.

Luuletko häpeärangaistuksen vähentävän vai lisäävän rikollisuuden määrää? Yleisestihän olemme siirtyneet erityisestävyydestä rikosten yleiseenestävyyteneen rangaistuksissa. Erityisestävyydellä tarkoitetaan henkilön rankaisemista estääkseen hänen tulevat rikoksensa. Vasta kun huomattiin etteivät nämä toimineet palattiin yleiseenestävyyteen, jossa pyritään näyttämään muulle yhteiskunnalle ettei tekoa hyväksytä. Kumpi on tärkeämpi sinun käsityksesi oikeudenmukaisuudesta vai yhteiskunnallisen rauhan ylläpitäminen (eli rikoksien vähäisyys yhteiskunnassa)?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #21

"Miksi haluat rakennella straw man-argumentointia?"

Koska aloitit sen..

"Meillä on tällä hetkellä melkoisen laajat rangaistus vaihtoehdot:"

Sakko toimii niin kauan,kun sillä on merkitys..ja kun raha on imaginaarinen tekijä niin se ei oikeastaan rankaise mitään vaan alistaa ihmisen tekemään jotain millä se saa sitä rahaa.

yhteiskuntapalvelu alistaa ihmistä ja myös toteuttaa häpeäntuntoja. Miksi muuten pidät yhteiskuntapalvelua tärkeänä,jos kerran erotit rikokset yhteisöistä ja näet ne vain yksilöiden asioina?

Pantarangaistus on häpeällistä ja alistavaa.Mielestäni omalla tavallaan melko brutaaliakin. Orjilla oli pannat.

Ehdonalainen ei oikeastaan ole mikään rangaistus vaan koeaika/varoitus.

Ehdollinen vankeusrangaistus on sitten taas raha tai yöksi istuskelemaan..joissakin tapauksissa.

Ei kyse ole siitä riittääkö ne vai ei.Mikä estää tuosta sen,että yhteisö saisi tietää mitä olet tehnyt,jos kerran olet rikkonut yhteisön lakeja? Sehän ei ole mikään rangaistus vaan avoimuutta. Se sinänsä estää rikoksia jo tapahtumasta,vaikka onkin kovin yhteisövaikutteinen.

Esim. tämä on jo sitä: "Lisäksi näistä rangaistuksista seuraamuksena et voi päästä tiettyihin virkohin tai tehtäviin joissa selvitetään rikosrekisteri. Pitäisi tätäkin osana rangaistusta."

Ja itse jopa näytät kelpuuttavan sen.

"Erityisestävyydellä tarkoitetaan henkilön rankaisemista estääkseen hänen tulevat rikoksensa"

Onko näin? Koska itse ajattelisin tuon olevan jäänteitä ns. yhtenäiskultturista ja toimii tekijänä yhteisössä. Niin,että sinut eristetään yhteisöstä,koska et toimi yhteisön ehdoilla. En nyt juuri näe yhteyttä sillä rikosten uusimisen estämiseen. Voin toki olla väärässäkin,kuten aina.

"Vasta kun huomattiin etteivät nämä toimineet palattiin yleiseenestävyyteen, jossa pyritään näyttämään muulle yhteiskunnalle ettei tekoa hyväksytä."

Ja tämä on sitten taas sitä häpeäntuntoja..miten ihmeessä yhteisö kykene näyttämään ettei jotakin hyväksytä,jos ei yhteisö tiedä mitä on tehty?

"Kumpi on tärkeämpi sinun käsityksesi oikeudenmukaisuudesta vai yhteiskunnallisen rauhan ylläpitäminen (eli rikoksien vähäisyys yhteiskunnassa)?"

Tämähän ei voi olla valintatehtävä,koska kummatkin nuo pitää toteutua. Oikeudenmukaisuus on yhteisön kannalta elintärkeää ja yhteisön rauhanomaisuus myöskin. Ensimmäiseen voidaan vaikuttaa kovinkin ottein,mutta jälkimmäiseen ei..sen eteen ei voida kuin elää rauhanomaisella asenteella ja luoda ympäristö missä sitä arvostetaan. No toteutuuko se missään tällä hetkellä? Ei..

Rauhanomaisuus pitää sisällään jo oikeudenmukaisuuden eli tärkeämpää on siis rauhanomaisuus. Tuo yhteiskunnallisen rauhan ylläpitäminen todennäköisesti kopsahtaa kiville ilman sitä rauhanomaisuuden arvostus..

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #24

Tiedätkö mikä on pantarangaistus?

Virkaan tai tiettyihin töihin pääsyn estäminen ei riko ihmisen yksityisyyttä. Vastoin julkisia rekistereitä tai muita häpeärangaistuksen muotoja. Niissä henkilö vapaaehtoisesti luovuttaa tietonsa työnantajalle.

Oikeudenmukaisuus on liian elävä käsitys. Yhdestä oikeudenmukaista on ettei mistään rangaista, toinen vaatii häpeärangaistusta tai jopa kuoleman tuomioita, yhdelle riittää lyhyt vankeusrangaistus. Kerrotko mikä näistä on objektiivisesti se oikeudenmukainen?

"Tämähän ei voi olla valintatehtävä,koska kummatkin nuo pitää toteutua. Oikeudenmukaisuus on yhteisön kannalta elintärkeää ja yhteisön rauhanomaisuus myöskin. Ensimmäiseen voidaan vaikuttaa kovinkin ottein,mutta jälkimmäiseen ei."

Tiedämme empirian perusteella rankkojen rangaistuksien ajavan yksilöitä entistä useammin rikolliselle tielle. Hyvinä esimerkkeinä toimivat yhdysvaltalais yksilöt jotka uusivat rikoksensa saman tien vankilasta tullessaan. 50 dollaria taskussa ei pitkälle kanna, lisäksi yksilö ei pitkien vankeusrangaituksien jälkeen edes tunne koko yhteiskuntaa. Tietysti voisimme testailla häpeärangaituksia ja selvittää herättävätkö ne ihmisessä luottamusta yhteiskuntaan vai kaunaa ja vihaa. Tietääkseni useat ihmiset kokiessaan yhteiskunnan epämielyttäväksi paikaksi tekevät melko tyhmiä tekoja.

Kovasti ajamasi teemat vanhojen empiirisien tutkimuksien valossa toimisivat vastoin rauhanomaista yhteiskuntaa. Silti puhut siitä ihanteena melko mielenkiintoista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #32

Eikös pantarangaistus ole seuranta rangaistus jossa jalkaan laitetussa pannassa on jokin signaalin lähettäjä.

"Virkaan tai tiettyihin töihin pääsyn estäminen ei riko ihmisen yksityisyyttä."

Itseasiassa tuo rikkoo artikloja 1,2,3,5,12,rajusti 23.

"Kerrotko mikä näistä on objektiivisesti se oikeudenmukainen?"

En kerro,koska yhteisö määrittelee tuon-kin.

"Tiedämme empirian perusteella rankkojen rangaistuksien ajavan yksilöitä entistä useammin rikolliselle tielle. Hyvinä esimerkkeinä toimivat yhdysvaltalais yksilöt jotka uusivat rikoksensa saman tien vankilasta tullessaan. 50 dollaria taskussa ei pitkälle kanna, lisäksi yksilö ei pitkien vankeusrangaituksien jälkeen edes tunne koko yhteiskuntaa."

Vai empiriaa.. annan empiriasta näytteen joka koskee ns.rikollisia.

Erich Fromm on tullut tarkistaneeksi tavanomaisia käsityksiä huonosti sopeutuvista lapsista ja nuorista aikoinaan myös.

"Rikolliset nuoret,väärille teille suistuneet ihmiset eivät suinkaan aina ole huonosti sopeutuneita ihmisiä,vaan päinvastoin.He ovatkin usein sopeutuneet ainoalla mahdollisella tavalla siihen ympäristöön,sellaisten yllykkeiden piiriin,johon ovat syntyneet sellaisin edellytyksin varustettuina kuin ovat.Jos kerta jonkin kulttuuripiirin arkimoraalin,todella hallitsevan moraalin korkeimpina arvoina ovat menestys,raha ja valta kaikkine niiden takaamineen nautintoineen sekä häikäilemätön tarmokkuus niiden tavoittelussa,niin tottakai kukin ajautuu kamppailuun omien edellytystensä mukaisella tavalla!"

Tämä siis tarkoittaakin,että sillä rangaistuksella ei olekkaan mitään merkitystä ja empiria alkaa värittymään yhteisön korkeimpien arvojen mukaan. Koitetaan ratkaista ongelmaa yksilössä joka kumpuaa itse yhteisöstä..näin ollen alamme rakentaa helvetinkonetta joka näkyy aina vain entistä enemmän totalitaarisena valtiona.

"Kovasti ajamasi teemat vanhojen empiirisien tutkimuksien valossa toimisivat vastoin rauhanomaista yhteiskuntaa."

Minä en vieläkään aja mitään teemaa vaan kirjoitan ajatuksiani näytölle ja tiedän,että tällä hetkellä lähes kaikki toiminta yhteiskunnassa muodostaa puroja kohti konfliktia. Voisiko yhteisössä häpeän kokeminen olla vähemmän konflikteja aiheuttavaa kuin nykyiset tavat?

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä syyllistämiseen oikeuttava maailma? Väitätkö että ihmisoikeus sopimuksilla voi pyyhkiä pyllyä kun kyseinen uhri sattuu olemaan nainen?

Onko oikeutettua sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle kerran hairahtuneet ihmiset? Entä kaksi? Onko tarkoituksemme luoda ammattimaista rikollisuutta vai pyrkiä aina uskomaan ihmiseen ja palauttamaan heitä yhteiskuntaan?

Mielenkiintoista olisi tietää oletko kysynyt tai selvittänyt kyseisen naisen väkivaltaisuudesta? Lähes kaikki lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneet ovat osallisia omalta osaltaan väkivaltaan. Tapahtuivatko teot molempien ollessa juovuksissa? Toisaalta nämä ovat yleisiä asioita. Ilmeisesti haluat keskittyä yksittäiseen tekoon jossa mitään normaaleita statiikallisesti esiin tulevia asioita ei tarvitse huomioida.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kansalaisen tulee tuntea laki.

Tämä yhteiskunta pyörii niillä vapailla ihmisillä, jotka ymmärtävät teoilla olevan seuraamuksia.

Lähtökohtana on, että yhdestä teosta (rikos taikka rike) tulee yksi seuraamus, ja sen jälkeen teko on sovitettu. Koska joillekin saattaa syntyä eräänlainen "ahaa-elämys" siitä, että väärin toimimalla todella joutuu hankaluuksiin niin se ehkäisee lisää rikkeiden tai rikosten tekoa. Järjestelmämme katsookin siten ensikertalaisia hieman suopeammin.

Jos lähtökohtana on puhdas sokea usko siitä, että kaikki saadaan eheytettyä ja palautettua, eikä seuraamuksia tulisi milloinkaan niin laeista tulee kuolleita kirjaimia.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Harmikseni perustuslaissa on reikä lain tuntemus velvollisuuden osalta. Se voidaan vain lukea rivien välistä.

Lähtökohtaisesti yhdestä yhden ja saman henkilön teosta voi tulla vain yksi seuraus. Se mitä kyseenalaistan on laajojen seuraamuksien antaminen. Samalla tuomitaan vankilaa ja julkinen häpeärangaistus.

Koko järjestelmämme tukeutuu sille ajatukselle että ihminen tulee palauttaa yhteiskuntaa. Hän kärsii oikeuslaitoksen hänelle määräämänsä rangaistuksen, eikä joudu jälkikäteen jatkamaan ahdinkoaan "häpeän" nimissä. Sinä ilmeisesti kannatat häpeärangaistusta?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #8

Se voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen ajatus rikoksen uusimistapauksissa. Ensikertalaisena saa sen tuomion "anonyyminä" - ja siten "uuden mahdollisuuden", joka on aika laajalti hyväksytty normi.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #9

Meillähän 5 vuoden jälkeen rangaistuksesta olet "ensikertalainen" uudelleen.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #11
Pia Heinänen Vastaus kommenttiin #11

3 vuotta koeajan loppumisesta lienee oikeampi laskutapa.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Väkivaltarikoksiin syyllistynyt voi aina tehdä elämässä parannuksen, ja hänestä voi tulla kunnon kansalainen, jopa ihan pääministerikin.

Käyttäjän PahaLukki kuva
Juho Salo

Kyllä sen ihmisen perusjytkeen, olit sitten työnantaja tai tyttöystävä, tunnistaa siitä ihmisestä itsestään, ja yleensä aika nopeasti. Ei siihen mitään rekisteriä tarvita.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Jälleen uusi blogisti. Hienoa! Usarille eduksi.

Kenties nimen ja kuvan julkistaminen (virallisessa lehdessä) voisi olla yksi tuomitun valittavissa oleva rangaistusoptio. Nimi julki ja kakku lyhenee.

Blogistin mainitsemassa esimerkissä se taitaisi suojella vain valveutuneita. Ongelmaahan se ei poistaisi. Joka tapauksessa, joku pilootti lie mahdollinen? Sillähän se selviäisi.

Pia Heinänen

Minä tahdon toimittajalta kysyä, että onko myös kyseistä miestä haastateltu. Vai tuleeko asiat faktoiksi yksipuolisella muistelulla, jota kaikesta päätellen on pakko pitää katkeroituneena.

Mitä jos nainen on joka jumalan kerta soittanut ukon paikalle härnätäkseen ja saadakseen lisää vettä myllyyn? Myös niin on joskus voinut käydä, kunhan sanon.

Jos toisen näkökulman on ottanut toimittajakin huomioon, niin asiasta voisi mainita. Oikeus on kuitenkin ottanut molemmat näkemykset huomioon.

Rangaistusasteikkoa voi aina miettiä uudelleen, fb-lynkkausjoukkoja en voi valitettavasti tukea.

Käyttäjän veramiettinen001 kuva
Vera Miettinen

Kuten kirjoituksessani kerron, naisen tarina on tarkistettu mahdollisuuksien mukaan ja tässä tapauksessa se tarkoittaa miehen rikosrekisteriä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Useinhan rikoksen tekijän nimi julkaistaan mediassa kun tuomio on annettu.

Jukka Mäkinen

Mikäli kaikki tuomiot julkaistaisiin johonkin yleiseen rekisteriin, niin häpeävaikutus häviäisi varsin nopeasti kun kaikkien kansalaisten nimet olisivat siellä. Nuoret killit saattaisivat jopa alkaa kilpailemaan kuinka korkealle rankattaisiin.
Itse raastuvanoikeudessa sakkoihin tuomittuna (television katseleminen ilman asianomaista lupaa, valitin hovioikeuteen, muta muutin pois Suomesta ennen kuin asia käsiteltiin) olen kyllä sitä mieltä että jokaisen ihmisen tulee pystyä kantamaan tekojensa seuraukset, ja yksi niistä on tehtyjen rikostensa myöntäminen, ja sen tosiasian hyväksyminen että se on julkista tietoa.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Tuomion voisi ainakin julkistaa kaikille uhrin ja tekijän sukulaisille pikkuserkkuja myöten, kuvien ja tapahtumien kera. Saattaisi auttaa ainakin joitakin "klaaneja" jos vielä sitä yhteisöllisyyttä löytyy tääällä Suomessa.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Laskun maksamatta jättäminen on kuitenkin sen verran kova rikos, että tälläisen hirvityksen tekijän nimi julkaistaan, vaikka summa olisi kuinka mitätön. Ihmishenki ei ole kovinkaan arvokas, sen sijaan maksumoraalin tulee olla kaiken yläpuolella.

markku palonen

Lait säädökset ovat lisääntyneet kuin bakteerit petrimaljassa,samassa suhteessa on lisääntyneet rikokset joita ei tutkita esitutkinnan lain 4§ 4 momentin mukaan ,paitsi jos on 25 euron petos pullonpalautus koneella,kun on viivakoodeja kopioitu.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Se on sellainen juttu että oikeutta jaetaan rahapussin ja suhteiden avulla.Normi mies,isä joutuu linnaan ja lapset huostafirmaan jos lyömisestä tilille joutuu.

Tosin siinäkin on eroja,jos on taparikollinen ja hakkaa lapsetkin,ei siihen puututa.Toisilla normaaleilla perheillä riittää jo huostahullun sosiaaliviranomaisen "tunne takaraivossa",MUTU-tuntuma.
Isä voidaan leimata myös pedofiiliksi jos ei muuta keksitä.

Myös vapauden menetys rangaistukset lapsilla ovat omituista "oikeuden"jakamista.Tuomiot kun antaa sosiaaliviranomainen,millähän valtuuksilla?

Taparikolliset eivät päädy näiden tuomioiden piiriin,saattaapi käydä niin että vaimo kun heittää hakkaavan puolisonsa ulos,loppuu sosiaaliviranomaisten avun anto tykkänään.Eli jos ei jaksa katsella juoppoa ja hakkaajaa,hoitaa lapsiensa lisäksi,saa palkakseen huostaanoton.

Eli yhteiskunnassa Suomessa juoppo ja hakkaaja on parempi vaihtoeto kuin ilman miestä.Mies kun mies on sosiaaliviranomaisten käsityksen mukaan parempi kuin ei miestä ollenkaan.Ei tarvinne ihmetellä sitten sitä kun nämä "oikeat"tapaukset tappavat vaimonsa ja lapsensa kun näihin todellisiin tapauksiin ei haluta kajota niiden ongelmien takia,on helpompaa puuttua tavallisiin perheisiin epäilysten ja arvailujen avulla,laittomastikin.Vaikkapa väärin tehty makaronilaatikko ja tunne takaraivossa.Opettajakin voi koulussa keksiä pahoinpitelyn kohteita,vaikkapa väittäen mustetahraa mustelmaksi..

Vaikka omin silmin nähdyt mustelmat ja hakkaamisen jäljet ovat todistettavasti esillä.Vainoamisen sijaan kannattaakin pyrkiä tosiasioihin,lasten"suojelussakin".Taparikollisen kohdalla ei ilmeisesti siis välitetä perheestä kun eivät välttämättä kuuluu siihen väestön osaan jolla on ihmisarvo.Tokihan näitä hakkaajia on siellä paremmissakin piireissä,kuten juoppojakin.Heillä on sen sijaan turvanaan raha ja hyvät velikullat oikeilla paikoilla.Laki ei ole kaikille sama,valitettavasti.

Erkki Krogerus

En ymmärrä sitä, että kaikki pitäisi olla googlattavissa. Kyllä terve lähiyhteisö tietää onko joku väkivaltainen vai ei. Nykyajan ongelma on se, että kaiken pitäisi löytyä netistä. Ei kysytä kaverilta tai kilauteta naapurille. Tai kohdsta ihmistä; Ihmisoikeudet ovat kaikilla.
Suomessa ei viranomaiset auta vaan yrittävät mahdollisuuksien mukaan siirtää sen toisen vastuulle. Pompotellaan ovelta toiselle ja eivät edes ole yhteityössä keskenään. Aina kun on ongelma on kysymys väkivallasta tai onnettomuuksista on monesti ongelma viranomaisten välinen yhteistyö. Suomesta ei löydy montaa mistä tai naista, joka sanoisi sinulle minä hoidan asian. Tällainen asian hoito on nykypäivää myös yrityksisä. Sain siitä esimerkin, kun vein firmaan myyntiin tavaraa ja olin sopinut, että tuon ne heidän konttoriinsa. Raahasin tavarat sinne ja minulle kerrottiin, että ei tänne vaan toiselle puoleelle kaupunkia.
Suomalainen ei palvele ketään ja ongelmat ovat tavallisella ihmisellä.

Käyttäjän veramiettinen001 kuva
Vera Miettinen

Hienoa, miten paljon asia on herättänyt keskustelua. Moni heittää ketjussa hyviä kommentteja aiheesta. Kuten sen, että jokaisella tulisi olla oikeus parantaa tapansa. Sitä en itsekään väheksy laisinkaan, koska perustan paljon Suomen rikosseuraamuslaitoksen strategialle. Maissa, joissa vangin vapauttaminen yhteiskuntaan ei ole se ykkösasia, vankilat ovat tupaten täynnä.

Mutta mitäpä jos nimi julkaistaisiin siinä vaiheessa, kun rekisteriin on kertynyt vaikka kolme tuomiota samasta rikoksesta?

Toimituksen poiminnat