Kasvottomana mediassa
Pari vuotta sitten 25-vuotias mies ajoi kännissä 11-vuotiaan tytön yli Helsingin Viikissä. Tyttö kuoli. Syytetty ei peittänyt kasvojaan oikeudessa, ja julkaisimme kuvan lehdessä. Sain miehen tyttöystävältä tulenkatkuisen sähköpostin, koska kuvan julkaisu oli hänen mielestään täysin väärin. Toiminta oli kuulemma vastuuntunnotonta.
Kuvan julkaisupäätökseen vaikutti muun muassa se, että mies oli tuomittu rattijuopumuksesta aiemminkin. Kuusi kertaa.
Ennen oikeuskäsittelyä medialle annetaan lupa kuvaamiseen, ja usein show alkaa jo käräjäoikeuden käytävällä. Jos kyseessä on merkittävä ja kiinnostava rikos, koko valtamedia on edustettuna.
Valokeilassa on syytetty. Vaikkakin usein enemmän huomiota saa hartiahuivi, lehti tai kasvojen eteen nostettu esitutkintapöytäkirja.
Tässä täysin empiirisiä havaintojani siitä, miksi epäilty päättää, että tänään ei ole – tai on – hänen vuoronsa viidentoista minuutin kuuluisuuteen:
Sirpa Laamanen oikeudessa vuonna 2012.
© Vera Miettinen
Ihan ensimmäinen ajatus oli, että ainakaan psykopaatit eivät peitä kasvojaan, koska heitä ei kiinnosta. Väärin.
Olin seuraamassa 8-vuotiaan Eerikan murhan oikeudenkäyntiä, jossa syytettynä olivat hänen äitipuolensa ja isänsä. Kummatkin peittivät kasvonsa. Ensimmäiseksi mainittu käyttäytyi kuin pieni lapsi, joka on varastanut tikkarin kaupasta.
Entä häpeä? Syytetty ei yksinkertaisesti kehtaa näyttää kasvojaan julkisesti. Tämä saattaa olla mahdollista mielenterveydellisesti tasapainoisilla, vähäisen rikoksen tekijöillä. Ehkä näin turvataan myös oma tulevaisuus.
Henkirikosten taustalla on lähes aina mielenterveys- tai päihdeongelmia. Verkkokalvoilleni on jäänyt selkeä muisto niistä oikeuskäsittelyistä, joissa ihmisten pahuus on mennyt äärimmäisyyksiin. Ja kun syytetty ei osoita minkäänlaista myötätuntoa tai häpeää. Silti kasvot peittyvät kuvauksen aikana. Ehkä hekin – kun eivät tunne empatiaa tai kykyä ajatella tehneensä väärin – turvaavat tulevaisuutensa.
Ihmisen itsekkyydellä ei ole rajaa.
Touko Tarkki. Vieressä asianajaja Jarkko Jaatela.
© Vera Miettinen
Sitten on niitä syytettyjä, joiden on ihan turha peitellä. Tuoreena esimerkkinä on huumepoliisi Jari Aarnio. Nimi on ollut alusta asti mediassa, koska asia ja henkilö ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Aarnio tietää, että halutessaan jokainen voi löytää hänen kuvansa netistä nimen perusteella. Kasvojen peittäminen olisi turhaa.
Luulen, että tässä tapauksessa on kyse myös kunniasta. Aarnio haluaa säilyttää maineensa niin pitkälle kuin mahdollista, eikä huivin taakse piiloutuminen – muiden rikollisten kanssa samaan kastiin putoaminen – ainakaan auttaisi asiaa.
Kuvakaappaus Mtv:n uutisesta.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/maarapaiva-lahestyy-aarnio-jutussa—tutkinta-saattaa-venya/2779554
Joskus muistan lukeneeni, että yleensä nimetkin julkaistaan lehdistössä vain jos tuomio on yli 2 vuotta ehdollista? Minusta tämä on ihan väärä tapa. Jos jokin juttu on sellainen, että se herättää mielenkiintoa niin nimet ja kuvat julki vain tuomion pituudesta riippumatta. Kyllä se töppäilijän on kestettävä seuraamukset ja ymmärtääkseni laki ainakin antaa siihen oikeuden? Julkinen nöyryytys on myös erinomainen pelote.
Ilmoita asiaton viesti
Nimen julkaisuun on muutama näkökulma. Käsittelen niitä toisessa blogikirjoituksessani.
Ilmoita asiaton viesti
M.H.> ….Julkinen nöyryytys on myös erinomainen pelote….
ooo
Kyllä. Tämän vuoksi voisi ihan vakavasti miettiä olisiko jalkapuu joissain tapauksissa kelvollinen rangaistus. Sille voisi keksiä jonkun modernin toteutuksen.
Ilmoita asiaton viesti
No voit ihan yksinäs kannattaa jalkapuita jos haluat, mutta nimet ja muut on muutenkin julkista tietoa. Kyse on ymmärtääkseni lehdistön itse asettamista rajoista. Kuka tahansa voisi siis perustaa vaikkapa oman lehden ja julkaista tätä julkista tietoa jo nyt.
Ja kyllä, tiettyjen rikosten kohdalla kannatan todellakin että nimet julkaistaisiin. Esim. lapsiin sekaantujat selviävät hyvinkin usein alle 2 vuoden tuomioilla. Kyllä minä ainakin nämä nimet mielelläni julkistaisin ja varoittaisin myös muita.
Ilmoita asiaton viesti
Ei taida julkisuuslaki tykätä hyvää, mikäli muodostetaan listoja. Yksittäisten juttujen mukana nimien julkisuus on hyväksyttävää.
Miksi aina käytetään esimerkkeinä lapsiin sekaantujia? Kait tiedätte niiden edustavan promilleja kaikista syyteistä, ja ajatte samalla kohtelua joka kohdistuisi pääasiassa niihin 98-99% tuomituista.
Ilmoita asiaton viesti
#7
Lapsiin sekaantujat ovat vaikea ryhmä. Ovatko he rikollisia vai sairaita, ehkä molempia. Entä jos alkoholi on mukana teossa.
Oikeudenmukaisuuden jakaminen ei ole helppoa.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Itse asiassa, lasten seksuaalirikosten uusimisprosentti on kaikista rikoksista vähäisin. Kiitos kuuluu STOP-ohjelmalle Riihimäen vankilassa, joka on seksuaalirikollisten kuntoutus.
Ja olet myös oikeassa siinä, että oikeudenmukaisuuden jakaminen ei todellakaan ole helppoa.
Ilmoita asiaton viesti
No voi…. vähän väärin olen kirjoitellut. (Tämä käsillä puhuminen on ajoittain vaikeaa.)
En kannata nöyryyttämistä, mutta sitä kannatan että väärintekijä joutuu kohtaamaan toiset ihmiset seurauksena teoistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Henkirikosten taustalla on aina jokaisessa ihmisessä vaikuttava, vihasta kumpuava synnin teko,jos ei pysty antaa anteeksi katkeruuttaan.Eli kaikki ihmiset on mielenterveydeltään epävakaita.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen juttu.
En sinäänsä ihmettele psykopaatin halua peittää kasvonsa. Hän ehkä joko ajattelee olevansa syytön, tai sitten väärinymmärretty ja tekonsa oikeutettu. Pointti taitaa olla se, onko julkisuudesta hyötyä vai ei. Narsistille häpeä saattaa olla pahin mahdollinen asia: http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
Syyllisyys sen sijaan saattaa jopa ajaa näyttämään kasvonsa?
”Olen ansainnut tämän ja kaiken, mitä tästä seuraa.”
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin sanottu. Tyttöystävän mukaan em. rattijuoppo oli kuulemma halunnut kohdata kuvaajat kasvoillaan, koska halusi ottaa vastuun teoistaan. Harmi, että vastuun ottaminen tapahtui vasta sitten, kun rattijuopumus oli jo vaatinut uhrin.
Ilmoita asiaton viesti
Yleensäkin valokuvaaminen oikeussaleissa tulisi kieltää kokonaan.Ketä tuollainen sirkusmentaliteetti palvelee muuta kuin lehtitalojen kassavirtaa ?
Oikeudenkäynti toki tulee säilyttää julkisena ellei istuntoa varta vasten ole määrätty salaiseksi. Jos joku haluaa niin voi mennä paikan päälle seuraamaan oikeudenistuntoa tai sitten tilata dokumentit asiasta ja perehtyä niihin kaikessa rauhassa kotonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä juuri noin.
Mitä hemmettiä tuollainen toimittajalauma pyörii Aarnion edessä kun on kysymys vain suhteellisen mitättömästä vaiheesta koko jupakassa (pakkokeinokäsittely)? Voisi käyttää aikansa oikean ja laadukkaan jutun valmisteluun.
Ilmoita asiaton viesti
V.M.> …Henkirikosten taustalla on lähes aina mielenterveys- tai päihdeongelmia. …
ooo
Tuo kannattaa alleviivata.
Ilmoita asiaton viesti
Jan Vapaavuori sai tuomion rattijuoppoudesta vuonna 2001
Ilmoita asiaton viesti
Nimen tai kuvan julkaisemista en pidä välttämättä tarpeellista, mutta joskus niillä saattaa olla ”yhteiskunnallista merkitystä”, ja nimikin kiinnostaa.
Miksei kaikkia oikeuksien päätöksiä ole nähtävillä suoraan netissä?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä me teemme niillä naamakuvilla?
En keksi muuta selitystä kuin sairas uteliaisuus, ja median kannalta raha.
Ilmoita asiaton viesti
Uteliaisuus varmasti yksi tekijä. Mutta on se myös hyvä tietää ketä varoa. Esim. lastenraiskaajilla on erittäin suuri riski uusia rikos.
Ilmoita asiaton viesti
Muistuikin mieleen tapaus Englannissa, missä haluttiin julkisesti julkaista kaikkien naamat ja nimet, kun nämä olivat makselleet luottokorteilla lapsipornosivustoilla.
Sitten olivat jotkut siinä ottaneet omaoikeuden käden tappaneet tämän oletetun pedofiilin kunnes selviääkin, että luottokortit ovatkin varastettuja ja se tapettu mies olikin syytön.
En kannata tätä tapaa, koska ne tappamiseen osallistuneet ovat itse myös saaneet tuomiot ja lusivat nyt vankilassa turhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vera voisitko joskus käydä asioita lävitse molemmilta puolin. Nämä juttusi alkavat vaikuttaa tilitykseltä jossa huomioit ainoastaan uhrin näkökulmaan. Mietitkö ikinä miltä syytetyistä tuntuu? Mitä oikeuksia heillä tulisi olla? Entä kun syytettynä onkin todellisuudessa syytön?
Ilmoita asiaton viesti
Joonas,
eikö tämä blogikirjoitus mielestäsi nimenomaan ota kantaa siihen, mitä rikoksen tekijä ajattelee ja tuntee?
Toimittajan työhöni ei kuulu tuomita ketään. Mainittakoon, että media ei koskaan julkaise syytetyn nimeä tai kuvaa ennen oikeuden tuomiota. Paitsi tarkkaan harkitusti silloin, kun syytetty on todennäköisin syin epäiltynä. Ja tämä systeemi on hyvä näin.
Olen jutellut myös usean rikoksesta tuomitun kanssa. En tuomitse heitä ihmisinä, ihmettelen vain heidän tekojaan. Erityisesti silloin, kun rikos on uusiutunut kerta toisensa jälkeen.
Mutta voin toki ottaa enemmän huomioon rikoksen tekijät kirjoituksissani. Onkohan mahdollisesti ihan jotain erityistoivetta aiheesta?
Ilmoita asiaton viesti
Sanoit: ”Paitsi tarkkaan harkitusti silloin, kun syytetty on todennäköisin syin epäiltynä.”
Tuo ei kerro kaikkea, eri asia silloin, jos on tapahtunut useammin kuin ensimmäisen kerran. Ei se siltikään oikeuta esittelemään naamakuvaa. Uskotko hallitsevasi muistamalla esimerkiksi 10 000 ihmisen nimet, naamat ja vuodet hyvin tarkkaan, jotta voisit varoa lapsiinsekaantujiin?
Entä ne, jotka sattuvat olemaan syyttömiä ja silti syytetään, saatetaan jopa tapattaa ennen syyttömyyttään? Oikeusjärjestelmissä näin on sattunut jo useampia.
Näissä oikeusprosesseissa pyritään sivuuttamaan omat tunteet ja katsomaan järjellä ne tosiasiat, maallikoilla ihmisillä kun on heikommat kyvyt sivuuttaa tunteet.
Sitten kun asia on täysin varma, niin miksikä ei julkaistaisi koko nimi ja naama? Saadaanhan me tyydytystä, kun tämä tyyppi pilaa koko elämänsä, ihan kaiken ja joka ikisen ja joku päivä saamme kylmän pyyhkeen kasvoillemme, kun tiedetään sen olleenkin syytön?
Nämä sairaat yksilöt yksinkertaisesti kuuluvat eristettyyn sairaalaan kuten tämä joku ”Jammu Yrjö”, joka tiedettävästi kuoli sairaalaan ja hyvä niin.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi kiva kun miettisit esim. vaatiessa asioiden julkisuutta, miten se tulee vaikuttamaan. Mitkä rikolliset teot pitää listata? Kuinka pitkään ne tulee listata? Kenellä on pääsy listauksiin? Saadaanko niitä julkaista? Miten ne vaikuttavat kyseisten henkilöiden mahdollisuuksiin elää kärsittyään tuomionsa? Poistuuko kyseisiltä henkilöiltä mahdollisuuksia esim. työelämässä, järjestötoiminnassa, perhe-elämässä tai muilla tavoin? Ovatko nämä oikeassa suhteessa nähtynä rikokseen? Tuleeko henkilö tuomita koko elämäksi yhden teon perusteella? Millaista on elää syyllisen kengissä, kun sinä ym. lehdistöjäsenet pyörivät saleissa? Miettisitkö itse peitänkö kasvoni vai otanko tämän osana rangaistusta?
Melkolainen harppaus tuomita henkilö pelkän hetkellisen käyttäytymisen varjossa, vaikka emme tiedä mitä hän on ajatellut asiasta. Mielestäni hyppäät suoraan johtopäätöksiin joille ei ole mitään perusteluita. Kaveri kertoi että yhdysvalloissa oli päätelty oikeustapauksessa äidin aiheuttaneen tuhopolton tahallaan ja tappaneen 4 omaa lastaan, koska hänellä oli Iron maiden juliste. Tämä oli ainoa todiste, joka kertoi motiivista. Tämä kuulostaa samalta päättelyltä mitä tässä tapauksessa olet harjoittanut.
En tarkoita että tarvitsisi kirjoitella runsaasti näistä. Olisi mukava kun ne olisivat edes ajatuksen tasolla mielessäsi mietteissäsi.
Rikoksia tehneetkit ovat ihmisiä. Heillä on perheitä. Elämää yleensä tekojensa ulkopuolella. Eri ryhmän muodostavat tietysti poikkeustapaukset, mutta et ole määritellyt tekijöitä näiksi. Joten kirjoitat yleisesti kaikista rikkojista.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaan nyt esimerkkinä tämä Breivik, joka tappoi kai 76 ihmistä jossain saarella. Ei hän ole yrittänyt mitenkään peitellä kasvojaan. Ristiriitaisia ovat sinun olettamukset.
Minun mielestä ne, jotka koittavat peittää kasvojaan, tietävät mitä ovat tehneet ja taas ne toiset, jotka eivät peitä kasvojaan, eivät tunne tehneensä mitään. Kuten Aarnion tapaus näin esimerkiksi. Sinulla tuntuu menevät tämän blogin kirjoitukset juuri päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa voisi syventää kysymällä,että ymmärsikö esim. Breivik mitä teki? Minulla on vielä hieman hullu ajatus siitä ettei hän ymmärtänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Sama ajatus kävi minullakin, ettei hän ole ymmärtänyt tekoaan, mitä on tehnyt. Sekin kävisi ihan samalla kuin mitä aiemmin mainitsin.
Ilmoita asiaton viesti
Breivik ja 8-vuotiaan Eerikan äitipuoli todettiin kumpikin tahoillaan syyntakeisiksi, eli he tiesivät tasan tarkkaan mitä tekivät. Mielentilatutkimuksen tulokseen ei vaikuta millään tavalla psyykkiset sairaudet. Mielenkiintoista tässä onkin se, että toinen em. ei peittänyt kasvojaan oikeudessa ja toinen peitti.
Ilmoita asiaton viesti
Missä vaiheessa tämä naamioituminen oikein alkoi yleistymään ?
Ainakin vuonna 1959 kun ns. Heinäveden murhista syytettynä ollut Runar Holmström oli julkisuudessa ei naamioista ollut tietoakaan. Varsin reippaasti mies kantaa painavia jalkarautojaan kuten oheisesta kuvasta voidaan todeta (kts. linkki)
http://www.alibi.fi/s/f/editor/images/0208/7_2005/…
Valitettavaa vain että melko yleisen nykykäsityksen mukaan mies oli todennäköisesti täysin syytön ko. rikoksiin..
Ilmoita asiaton viesti
Luulisin sen olleen pitkän aikaa sallittua, sillä mikä ei ole erikseen laissa kielletty…
Ilmoita asiaton viesti
Breivikillähän on poliittinen agenda ja hän on käsittääkseni nauttinut saamastaan huomiosta. Harva rikollinen kuuluu samaan kastiin.
Blogistin huomiot arkkityypeistä ovat varmasti oikeita.
Ilmoita asiaton viesti