Kasvottomana mediassa

Pari vuotta sitten 25-vuotias mies ajoi kännissä 11-vuotiaan tytön yli Helsingin Viikissä. Tyttö kuoli. Syytetty ei peittänyt kasvojaan oikeudessa, ja julkaisimme kuvan lehdessä. Sain miehen tyttöystävältä tulenkatkuisen sähköpostin, koska kuvan julkaisu oli hänen mielestään täysin väärin. Toiminta oli kuulemma vastuuntunnotonta. 

Kuvan julkaisupäätökseen vaikutti muun muassa se, että mies oli tuomittu rattijuopumuksesta aiemminkin. Kuusi kertaa.

Ennen oikeuskäsittelyä medialle annetaan lupa kuvaamiseen, ja usein show alkaa jo käräjäoikeuden käytävällä. Jos kyseessä on merkittävä ja kiinnostava rikos, koko valtamedia on edustettuna.

Valokeilassa on syytetty. Vaikkakin usein enemmän huomiota saa hartiahuivi, lehti tai kasvojen eteen nostettu esitutkintapöytäkirja. 

Tässä täysin empiirisiä havaintojani siitä, miksi epäilty päättää, että tänään ei ole – tai on – hänen vuoronsa viidentoista minuutin kuuluisuuteen:  

 

Sirpa Laamanen oikeudessa vuonna 2012.
© Vera Miettinen

Ihan ensimmäinen ajatus oli, että ainakaan psykopaatit eivät peitä kasvojaan, koska heitä ei kiinnosta. Väärin.

Olin seuraamassa 8-vuotiaan Eerikan murhan oikeudenkäyntiä, jossa syytettynä olivat hänen äitipuolensa ja isänsä. Kummatkin peittivät kasvonsa. Ensimmäiseksi mainittu käyttäytyi kuin pieni lapsi, joka on varastanut tikkarin kaupasta.

Entä häpeä? Syytetty ei yksinkertaisesti kehtaa näyttää kasvojaan julkisesti. Tämä saattaa olla mahdollista mielenterveydellisesti tasapainoisilla, vähäisen rikoksen tekijöillä. Ehkä näin turvataan myös oma tulevaisuus.

Henkirikosten taustalla on lähes aina mielenterveys- tai päihdeongelmia. Verkkokalvoilleni on jäänyt selkeä muisto niistä oikeuskäsittelyistä, joissa ihmisten pahuus on mennyt äärimmäisyyksiin. Ja kun syytetty ei osoita minkäänlaista myötätuntoa tai häpeää. Silti kasvot peittyvät kuvauksen aikana. Ehkä hekin – kun eivät tunne empatiaa tai kykyä ajatella tehneensä väärin – turvaavat tulevaisuutensa.

 

Ihmisen itsekkyydellä ei ole rajaa. 

 

Touko Tarkki. Vieressä asianajaja Jarkko Jaatela.
© Vera Miettinen

Sitten on niitä syytettyjä, joiden on ihan turha peitellä. Tuoreena esimerkkinä on huumepoliisi Jari Aarnio. Nimi on ollut alusta asti mediassa, koska asia ja henkilö ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Aarnio tietää, että halutessaan jokainen voi löytää hänen kuvansa netistä nimen perusteella. Kasvojen peittäminen olisi turhaa.

Luulen, että tässä tapauksessa on kyse myös kunniasta. Aarnio haluaa säilyttää maineensa niin pitkälle kuin mahdollista, eikä huivin taakse piiloutuminen – muiden rikollisten kanssa samaan kastiin putoaminen – ainakaan auttaisi asiaa.

 

 

Kuvakaappaus Mtv:n uutisesta.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/maarapaiva-lahestyy-aarnio-jutussa—tutkinta-saattaa-venya/2779554
 

veramiettinen001
Helsinki

Rikos- ja oikeusuutisointiin erikoistunut toimittaja. Puolueeton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu