Syytä epäillä Rikos- ja oikeustoimittajan blogi

Näin rikossarjat poikkeavat todellisuudesta

1. Rikospaikalle pitää laittaa suojavarusteet. Sinne ei voi oikeasti kipsutella korkkareissa hiukset hulmuten tai puvussa, jälkiä jättämättä. "Yksikin aivastus, niin rikospaikka on täynnä sinne kuulumatonta DNA:ta", toteaa eräs kokenut tutkinnanjohtaja.

2. Kun poliisipartio saapuu rakennukseen, jossa epäilty oletettavasti on, laittavat he valot päälle. Pelkkä taskulampun valo tuo toki jännitystä mutta myös vaikeuttaisi työntekoa.

3. Toisin kuin rikossarjoissa, suomalainen poliisi käyttää asettaan hyvin harvoin.

4. Todellisuudessa rikoksesta epäiltyjä ei pakoteta, kiristetä tai uhkailla kuulusteluissa kertomaan totuutta. Näin määrätään Suomen esitutkintalaissa.

5. Poliisilla menee paljon aikaa esitutkintapöytäkirjojen ja ilmoitusten kirjoittamiseen, mutta sitä harvoin näytetään ruudulla.

6. Rikostutkijoilla on samaan aikaan kymmeniä avonaisia juttuja, toisin kuin rikossarjoissa, joissa keskitytään vain yhteen keissiin. Toki henkirikoksen tutkinta menee muiden edelle, mutta silti ne muutkin pitää hoitaa ajallaan.

7. Poliisitkin ovat ihmisiä, joilla on tunteita. Monen viranomaisen mielestä dekkarit tai rikossarjat kuvailevat harvoin niitä todellisia fiiliksiä, joita poliisi tuntee kohdattuaan esimerkiksi kuolleen ihmisen. Poliisitkin – kokeneetkin tutkinnanjohtajat – kokevat "kroppakeikalla laajan tunneskaalan".

8. Toisin kuin rikossarjoissa, Suomen oikeudenkäynneissä syyttäjät ja asianajajat eivät keskeytä toisiaan vastalauseilla. Todellisuudessa jokainen puhuu tai kyselee kysymyksiä omalla vuorollaan. Usein niin, että ensin syyttäjä, sitten asianomistajan avustaja ja viimeisenä epäillyn puolustaja.

9. Rikoksesta epäillyllä ei ole oikeassa elämässä oikeutta “yhteen puheluun”.

10. Rikossarjoissa ja dekkareissa kuvailtu poliisihuumori ei ole todellisuudessa sellaista. Oikeasti se on kaikessa härskiydessään, alatyylisyydessään ja mauttomuudessaan fiktiota huomattavasti rankempaa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän Milleniar kuva
Miikka Välimäki

Brittiläiset rikossarjat ovat paljon todentuntuisempia, kuin toimintakyllästetyt USAlaiset verrokkinsa. Esimerkkinä käy Ylellä esitetty Scott & Bailey. Jossa esim. ollaan rikospaikalla suojavarusteissa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itseäni huvittaa amerikkalaisissa sarjoissa nämä pidätystilanteet. Poliisi lähtee pidättämään ihmistä, ja kun epäilty tulee näkyviin, poliisi ilmaisee paikallaolonsa jo kymmenen metrin päästä. Epäilty pääsee juoksemaan karkuun, ja sitten juostaan peräkanaa ja pompitaan aitojen yli ja juostaan autojen seassa:o/

T Piepponen

"4. Todellisuudessa rikoksesta epäiltyjä ei pakoteta, kiristetä tai uhkailla kuulusteluissa kertomaan totuutta. Näin määrätään Suomen esitutkintalaissa."

Montako kertaa olet ollut kuulusteluissa? Jos et ole ollut kertaakaan, niin en paljoa lähtisi ainakaan valehtelemaan. Putkan rappusissa "itsekseen kaatuneita" ja leuan alta lyijykynällä "puheliaammaksi saatuja" tässä maassa nyt kuitenkin on. Suomen laissa saadaan määrätä mitä tahansa, muttei sillä ole yksittäisten toimijoiden toiminnan kannalta oikeastaan mitään merkitystä.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

No..juma..eiks rikosviihdesarjat olekkaan totta..ja mä kun luulin..onneks on amattitoimittajia..tottahan tää täytyy olla,kun kerran tää on lehdessä?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Eivät. Ja aivan samalla tavalla hurjat määrät suomalaisista ovat uskoneet fiktiivisiä tarinoita muiltakin aloilta.

Maassa, jossa noin neljä viidestä aikuisesta uskoo täyteen humpuukiin yleisesti ottaen. Sinä elät (mitä ilmeisimmin) näiden ympäröimänä.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Noh tiedetäänhän tuo,että faktat ja fiktiot menee moniltakin sekaisin,mutta silti mietin tämänkin blogilistauksen tarkoitusta?
Noin itse,katsoessani viihdettä,en mieti tai katso juttua dokumenttina.Lienee erikoistunut toimittajakin ymmärtää,että viihde olisi tylsää,jos se esitettäisiin dokumentinomaisesti.Ja mitä poliisien härsikyteen tulee,niin..no oikea elämä jokapuolella on härskimpää,kuin voimme julkisuudessa ja etenkään viihteessä esittää.
Kaikenkaikkiaan,kun tänä päivänä lukee eri medioista toimittajien tuotoksia,törmää ajatukseen..voi pyhä yksinkertaisuus sentään.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Joskus dokumenttikin voi olla todella jännittävää. HBO:n palvelusta löytyy sarja Jinx. Todelisuuteen perustuva ja erittäin jännittävä. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitämi pitkin kun sarjamurhaaja vahingossa paljasti rikoksensa. Tuo netissä julkaistu versio on vain pieni osa tuon hemmon tunnustuksesta.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015031619365951_...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ja itse olen seurannut jo muutaman vuoden reality/documentary/humour -splittistä sarjaa. Pitää sanoa, että nämä eurooppalaiset tähdet pesevät stand-upissa mennen tullen harkittujakin sketsejä tehtailleen Monty Pythonin mennen tullen. :D

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #9

Tällä hetkellä yksi suurimpia suosikeitani on Trailerpark boys. Muka tosi-tv sarja, joka on oikeasti kuitenkin käsikirjoitettu. Maha kippuralla tuota sarjaa saa nauraa. Jos jollakulla on vähän vino huumorintaju, suosittelen lämpimästi. Tällä hetkellä taitaa löytyä vain Netfixistä.

Käyttäjän veramiettinen001 kuva
Vera Miettinen

Hannu,
tämäkin teksti on viihdettä. En kuitenkaan halunnut aliarvioida lukijaa kertomalla sitä(että tämäkin teksti on viihdettä) jutussa erikseen.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Mistäpäs luulet minun ärsyyntyneen..mietippä koko kirjoitustasi tuosta aliarvioimisen näkökulmasta..minä mietin tätä näitten tosiasioiden viihteellisyyttä aina poliisien härskejä puheita myöten. :)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Haluaisin naittaa Adrian Monkin ja Lea Sommerin toisilleen. Eipä jäis roistoille mitään mahkuja!

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Näin todellisuus poikkeaa toimittajan näkemyksistä:

1. Rikospaikalle tulee monta kertaa ensimmäisenä ihan tavallinen haalariasuinen kenttäpartio, joka joutuu selvittämään, mitä paikalla on tapahtunut tai jopa livenä joutuu ottamaan epäiltyä kiinni suoraan rikospaikalta. Kiinniottotilanteessa voi särkyä tavaroita, ihmiset kimpoilevat seinistä ja lattioista aina kattoon asti. Rikospaikalle siis usein tullaan ihan normivermeissä, jotka saattavat olla verisiä, eritteisiä tai muuten likaisia edellisistä keikoista. Siellä myös joudutaan joskus painimaan, ihmiset saattavat loukkaantua ja rikospaikka sotkeutua täysin.

2. Riippuu aivan täysin keikan luonteesta. Vain todella hölmö konstaapeli ensimmäiseksi laittaa valot päälle tullessaan sisään. Kyse voi olla työsuojelullisesti järkevää tsekata kohde alkuvaiheessa taskulampulla. Pimeä voi siis suojata.

4. Tosiasiassa, varsinkin kuulusteluissa ilman lakimiestä, poliisikuulusteluissa edelleen yritetään aina välillä johdatella, lahjoa, kiristää, pakottaa ja uhkailla. Hölmöimmät yrittävät tätä jopa lakimiehen läsnä ollessa. Lakimiehestä riippuu, miten poliisin touhuun puututaan.

5. Riippuu täysin pöytäkirjasta tai ilmoituksesta. Varsinkin ilmoitukset ovat ammattimiehelle helppoja ja nopeita tehdä. Perusilmoituksen tekee nopeimmillaan minuuteissa. Pöytäkirjat, joissa on käytännössä ilmoitus ja korkeintaan yksi kuulustelu, ovat myös nopeita tehdä ja laittaa eteenpäin.

7. Poliisit todella ovat ihmisiä, mutta paljon väkivaltatilanteita nähneet ja vuosikausia kroppapaikoilla käyneet poliisit voivat olla melko lailla ammatillisesti suhtautuvia, eikä mitään tunneskaaloja siellä koeta. Jotkut vanhemmat poliisit tekevät työnsä osin jopa omia huvittuneita huomioita tehden sivulliselle täysin karmeassa ympäristössä.

8. Oikeudenkäynnissä riippuu tuomarista, kuinka paljon hän sallii salissa huutelua. Oikeussaleissa aina välillä puhutaan tahallaan päälle, keskeytetään toisia ja osoitetaan virhe kesken toisen puheen. Joskus tällä saadaan tavoiteltavia tuloksia.

9. Rikoksesta epäillyillä on lähtökohtaisesti mahdollisuus vaikka kymmeniin puheluihin, koska jos yhteydenpitoa ei ole kielletty, hänellä erittäin laajat oikeudet ilmoittaa itsestään ja olinpaikkansa muillekin kuin lakimiehelle.

10. Poliisisarjoissa nähty huumori on niin laajaskaalaista, ettei siitä voi vetää johtopäätöksiä. Kun poliisi on ihminen, poliisi voi olla huumorintajuton, normihuumorilla höystetty, ironinen tai ronskimpi, ihan niin kuin me tavalliset tallaajat.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

11) Poliisisarjoissa syyllinen saadaan näppärästi selville vielä pitkänkin ajan päästä rikoksesta. Todellisuudessa jos kiinniottoa ei ole tapahtunut viikon kuluessa niin tapaus jää aika isolla todennäköisyydellä pimeäksi - ainakin Tampereella.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Olen aina ajatellut että rikossarjat, CSI malliesimerkkinä, on tehty huiputtamaan rikolliset luulemaan tiettyjen johtolankojen olevan mahdottomia selvittää vaikka ne oikeasti ovat rikostutkinnan rutiinia ja toisaalta toiset mahdottomat tutkittavat näytetään helppoina.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Mutta, mutta rikossarjat ovat yleensä amerikkalaisia tosi-tv-sarjoja ja kertovat juuri niin kuin siellä tapahtuu. Esimerkiksi tuo yksi puhelu ei ole voimassa Suomessa, mutta USA:ssa on. Meidän pitää muistaa myös amerikkalaiset naiset. He menevät kaikkialle hyvin huoliteltuin ja korkkareissa.

Taisto Merilä

Rikostoimittaja on esittänyt näkemyksensä.

Onko Poliisilla kommentoitavaa asiaan?

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

Kohta 10. Anna muutama esimerkki.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Rikosfiktioviihteen suurkuluttajana tärkeää ei olekaan todellisuuden jäljitteleminen vaan rikoksen eri elementeistä luotu viihdyttävä kokonaisuus. Silloin ollaan aivan väärässä tulkinnassa, jos lähdetään peräämään, mitä viihdyttävää voi olla murhassa. Dekkarimurha on ihan eri asia, kuin todellinen murha.

Itse olen sujuvasti jatkanut lapsuuden Viiden etsivän ja vainukoiran selvittämistä Salaisuuksista aikuisten rikosmysteereihin. Katson ja luen niitä niin paljon kuin ehdin, eikä fakta ja fiktio ole koskaan mennyt sekaisin.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Olin ihan unohtanut, että vuosia sitten tein aiheen tiimoilta kaksi juttua. Haastattelin sekä rikosylikonstaapelia että dekkarikirjailijaa. Jos kiinnostaa niin laitanpa linkit.

Murharyhmässä ei sooloilla

Dekkarikirjailija Lehtolainen: Pahuus täytyy löytää itsestä

Käyttäjän veramiettinen001 kuva
Vera Miettinen

Hyviä kirjoituksia, Birgitta!

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Eräs tuttu henkirikoksia tutkiva poliisimies kertoi minulle, että todellisessa elämässä tutkija ei yksinkertaisesti voi suhtautua tapaukseen tunteella. Kukaan ei kestäisi selväpäisenä moista vuotta kauempaa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Unohdit yhden tärkeän ja oleellisen eron: Töllön rikossarjat ovat viihettä, poliisin toiminta ja rikokset ovat kaikkea muuta kuin.

Toimituksen poiminnat